Näytetään tekstit, joissa on tunniste pihalla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pihalla. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Purppuraista
















Loppukesän ja alkusyksyn kukkijat mielletään yleensä kelta- ja oranssisävyisiksi. Meidän pihalla kuitenkin kukkii yllättävän paljon erilaisia vaaleanpunaisen, pinkin, purppuran sekä liilan ja violetin sävyjä. Keltaista on lähinnä kasvimaalla, missä kukkii auringonkukat, kääpiösamettikukat ja kehäkukat.

tiistai 18. elokuuta 2015








Nämä kuvat parin viikon takaa olivat jääneet blogin luonnoskansioon. Iltaisin, ennen tai jälkeen lasten nukkumaan menon, kiertelen pihalla ja vain katselen. Välillä kamera on mukana, välillä ei. Ja vaikka kuvia tulisi napsittuakin, blogiin asti ne aina ei pääse. Kiire ja ajanpuute tuntuu olevan jatkuva. Olisi niin paljon kivaa tekemistä, harrastuksia, pihahommia, käsitöitä. Mutta yrittäjänä ja kahden pienen äitinä aika ei vain riitä kaikkeen. Pikkuhiljaa postailen, silloin kun hyvältä tuntuu, muutakin kuin piha-asioita, sillloin kun kamera sattuu käteen oikealla hetkellä.

Helteen hellimät








Nyt sitä lämmintä sitten piisaa, kun työt on pitänyt aloittaa ja päivät menee sisällä ompelukoneen ääressä. Tänään taidettiin yltää ihan hellelukemiin, ehkä ensimmäistä kertaa koko kesänä.  Aamupäivällä kuitenkin nappasin muutaman helteisen kuvan kasvimaalta. Tummat pioniunikot puhkesivat kukkaan, samoin kurkkuyrtti, joita putkahtelee sieltä täältä itsestään kylväytyneinä.

Minikokoinen avomaankurkku piilotteli lehden alla ja herneet puskevat palkoja valkoisen korianterikukkapilven keskellä. Lehtikaalit on viime päivien aikana kasvattaneet mahtavasti kokoa. Joka vuosi sama juttu, epäilen, että tuleeko niistä ruipeloista taimista mitään, mutta syksyllä satoa riittää pakkasiin asti. Myöhäisimmän lehtikaalisadon olen kerännyt lumen alta uudenvuoden illallisille.



Ja tämä kirsikka, Huvimajan kuulasmarja, tekee lopultakin satoa. Parikymmentä kirsikkaa on ottanut punaa poskiinsa lämpöaallon myötä. Jospa tänä vuonna ehtisimme saada maistiaiset ennen lintuja.








torstai 6. elokuuta 2015

Puutarhamatkailua







Blogissa on ollut hiljaista. Olimme pari viikkoa reissussa, ajelimme länsirannikkoa pitkin Ahvenanmaalle, sieltä muutamaksi päiväksi Hankoon, lopulta sukulaisten mökille Porvooseen ja sieltä kotiin. Heinäkuun Kotipuutaha-lehdessä oli sopivasti juttu puutarhamyymälöiden näytepuutarhoista ja muista vierailukohteista ja muutama niistä näyttikin osuvan reittimme varrelle.

Ensimmäinen kohde oli Pietarsaari ja siellä Aspegrenin puutarha. Keltainen huvimaja on varmasti tuttu ainakin puutarhalehtiä lukeneille. Puutarhan vuokrapalstat olivat todella hyvin hoidettuja, ihania  koriste- ja hyötykasvien yhdistelmiä. Lähes jokaisen palstan nurkassa kasvoi omenapuu.







Porissa pysähdyimme Taimimoision myymälällä ja näytepuutarhassa. Pionit kukkivat mahtavasti heti parkkipaikan vieressä ja lapset olisivat voineet tuijottaa loputtomasti pientä suihkulähdettä. Myymälän lajivalikoimassa oli monia erikoisuuksia ja hinnatkin oli edullisemmat kuin Oulun seudulla. Harmitti aivan vietävästi, kun en voinut mitään mukaani ottaa, reissu oli vasta alussa eikä taimia olisi voinut pitkää aikaa autossa säilyttää.

Seuraava kohde olisi ollut Pionien koti Taivassalossa, mutta olimme liian myöhään illalla liikkeellä. Ajoimme paikan ohi ja näimme mahtavat pioninkukkien ryöpyt, mutta pihaan emme uskaltaneet.










Ahvenanmaalla vietimme yhden yön Föglön saarella, pienellä metsän ympäröimällä leirintäalueella. Seuraavaa lauttaa ja matkan jatkumista odottaessa poimimme lasten kanssa vähän mustikoita ja ihalimme kukkivia luonnonkasveja, joista monet on pohjoisen tytölle tuttuja vain perennapenkeistä. Täällä kuukivat verikurjenpolvi, ruohosipuli, keltamaksaruoho, metsäruusu, kalliokielo, varsankello ja ranta-alpi.




Porvoossa kävin katsastamassa Plantagenin valikoimat ja koska olimme jo kotimatkalla, pääsin lopultakin tekemään ostoksia. Suurin osa puuvartisten valikoimasta oli I-II-vyöhykkeiden kasveja, jotka ei täällä selviä talven ylitse. Ostin kuitenkin pienen kultatuijan ja kartiovalkokuusen taimet. Vielä pitäsi keksiä niille riittävän suojaisa paikka. Mukaan tarttui myös pari kärhöä, Piilu ja Madame  Julia Correvon. Kärhöt istutin kasvimaalle vievän uuden portin juurelle Jackmaniin ja jonkin toisen viinikärhön kanssa.

Reissun jäkeen kävin vielä puutahamyymälöiden alenusmyynneissä. Kukkivalla kunnalla kaikki perennat oli puoleen hintaan ja tein mahtavia löytöjä: pioneja, kuunliljoja, sormivaleangervoita ja valkokkaisia särkyneitäsydämiä vain parilla eurolla. Aleniuksen puutahalla pionit oli myös tarjouksessa ja löysin lisäksi edullisten hylkiötaimien joukosta monia kivoja yllätyksiä, joista hyvällä hoidolla kasvaa vielä kunnon taimia. Taimia kertyi yhteensä takakontillisen verran eikä kaikille ihanuuksille ei ole vielä paikkaa tiedossa, nyt pitäsi päästä vain istutuspuuhiin.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Avoimet puutarhat





Avoimet puutarhat kesäkuun viimeisenä sunnunataina oli ja meni. Paikallislehti kirjoitti kivan jutun meidän pihasta ja kaunis kesäilma houkutteli paikalle mukavasti vierailijoita. Vieraskirjaan nimiä kertyi reilut 120 kappaletta. Eniten kävijöitä kiinnostivat pihalla kiemurtelevat kivipolut ja raparperinlehtilaatat, kasvihuoneessa rönsyilevä 'Zilga' viiniköynnös, ylimittaiseksi venähtäneet parsat sekä pulleana nuokkuvat idänunikkojen nuput ja patjarikkojen upea kukkamatto.







Viikon aikana pihalla on avautunut valtavasti uusia kukkijoita ja koko ajan avautuu lisää. Sininen lehtoakileija on pihan harvoja alkuperäisiä kukkijoita. Pikkuhiljaa se on levittäytynyt ympäri pihaa. Muutamia muitakin värejä löytyy, kuten siemenestä kasvattamani purppura-valkoinen 'William Guinness'.




Viiniköynnös kasvattaa rypäleitä, mansikka kukkii, samoin siperialainen karhunvadelma. Pieni piiskataimi on talvehtinut aidan ja vesisäiliön nurkkauksessa jo kaksi vuotta ja viime kesänä saimme syödä suuren kourallisen mustia marjoja. Marja- ja hedelmäsato on kasvanut ja monipuolistunut vuosi vuodelta eikä omavaraisuus niiden osalta tunnu enää kaukaiselta ja saavuttamattomalta haaveelta.