Avoimet puutarhat

Avoimet puutarhat kesäkuun viimeisenä sunnunataina oli ja meni. Paikallislehti kirjoitti kivan jutun meidän pihasta ja kaunis kesäilma houkutteli paikalle mukavasti vierailijoita. Vieraskirjaan nimiä kertyi reilut 120 kappaletta. Eniten kävijöitä kiinnostivat pihalla kiemurtelevat kivipolut ja raparperinlehtilaatat, kasvihuoneessa rönsyilevä 'Zilga' viiniköynnös, ylimittaiseksi venähtäneet parsat sekä pulleana nuokkuvat idänunikkojen nuput ja patjarikkojen upea kukkamatto.

Viikon aikana pihalla on avautunut valtavasti uusia kukkijoita ja koko ajan avautuu lisää. Sininen lehtoakileija on pihan harvoja alkuperäisiä kukkijoita. Pikkuhiljaa se on levittäytynyt ympäri pihaa. Muutamia muitakin värejä löytyy, kuten siemenestä kasvattamani purppura-valkoinen 'William Guinness'.

Viiniköynnös kasvattaa rypäleitä, mansikka kukkii, samoin siperialainen karhunvadelma. Pieni piiskataimi on talvehtinut aidan ja vesisäiliön nurkkauksessa jo kaksi vuotta ja viime kesänä saimme syödä suuren kourallisen mustia marjoja. Marja- ja hedelmäsato on kasvanut ja monipuolistunut vuosi vuodelta eikä omavaraisuus niiden osalta tunnu enää kaukaiselta ja saavuttamattomalta haaveelta.

Sateen jälkeen

Illalla sade taukosi ja aurinkokin pilkotti hetken vain laskeakseen metsän taa. Pelkän sisällä istumisen jälkeen juoksujalkaa alkoi kutkuttelemaan pitkästä aikaa ja lähdin käymään pienellä lenkillä Juoksu kyllä loppui lyhyeen pitkä tauon jälkeen, mutta kesäyössä ulkoilu teki hyvää. Joka kerta ilta-aikaan ulkoillessa jaksan ihmetellä sitä, kuinka hiljainen kaupunki voi olla.

Kotiin palatessani päätin napata muutava kuvan pihasta ilta-valossa. Kuolanpioni oli puhjennut kukkaan ja ensimmäinen idänunikko availi nuppuaan.

Varjossa viihtyvät siniset alppikärhöt on täydessä kukassa, vaaleanpunainen ja valkoinen tarha-alppikärhö lopettelevat jo kukintaansa. Akileijan nuppuja nousee sieltä täältä, jännituksellä odotan, mitä niistä avautuu, kun istutetut lajit on jo unohtuneet puutarhurin mielestä.

Viime kesänä istutettu Arttulan kirsikka kukkii. Myös Huvimajan kuulasmarjassa ja Sikkolan kuulasmarjassa on muutamia kukkia. Kaksi vuotta sitten Huvimajan kuulasmarja teki yhden kirsikan, viime vuonna makeat marjat ehti mennä lintujen suihin. Toivottavasti tänä vuonna olen lintuja nopeampi.

Patjarikko on kyllä yksi suosikkikukistani. Pyöreät mättäät näyttävät suloisilta ilman kukkiakin, mutta tämä kukkaloistokin on aivan ihana.

Syntymäpäivähumua

Sunnuntaina vietimme 3-vuotissynttäreitä. Tarjoilujen teemaksi valitsin sirkuksen. Sateenkaarikakkua varten löysin useita ohjeita, mutta päädyin lopulta soveltamaan sokerikakun perusohjetta. Yhtä väriosíota varten tein kolmen munan taikinan. Mittasin kananmunat lasiin ja mittasin saman verran sokeria ja vehnäjauhoja. Munat ja sokeri vaahdotetaan, minkä jälkeen vaahtoon sekoitetaan varovasti jauhot ja ripaus leivinjauhetta. Värjäsin taikinat nestemäisillä elintarvikeväreillä ja lisäsin lorauksen väriä ennen jauhojen sekoittamista. Laitoin noin 2/3 taikinasta kakkuvuokaan ja loput paistoin leivinpaperilla vuoratussa kattilassa, koska minulle ei ollut pientä kakkuvuokaa ja halusin kakkuun kapean yläosan.

Kakun täytteeksi tein raparperimoussea. Raparperihillon keitin jo edellisenä päivänä. Mousseen sekoitin vaahdotettua kermaa, maustamatonta tuorejuustoa, vaniljasokeria, sokeria, raparperihilloa ja liivatetta. Laitoin moussea kakkupohjien väliin ja kakun pinnalle, jotta sokerimassakuorrute tarttuisi paremmin. Käytin sokerimassakuorutetta ensimmäistä ja luultavasti viimeistä kertaa. Punainen kuorrute maistui niin pahalta, ettei sitä voinut syödä. Mutta muuten kakusta tuli hyvää.

 Lapset toivoivat Kinuskikissan sateenkaarikeksejä, joiden ohje löytyy Unelmien talo&koti -lehden sivuilta.  Sirkusteeman mukaan tein keksit punavalkoisina ja punaisen taikina maustoin piparmintulla. Laitoin ehkä vähän liikaa jauhoja, koska taikina mureni ja jouduin lisäämään yhden kananmunan, että sain pysymään keksit kasassa. Keksit paistetaan vain 200 asteessa, joten ne eivät ruskistu ja värit pysyvät vaaleina. Taikina ei myöskään levinnyt paiston aikana ja keksit säilyttivät hyvin muotonsa.

Muffinit leivoin soveltamalla suosikkireseptiäni. Alkupräinen resepti on vuosien takaa Sara La Fountainin Amerikkalaisten suklaamuffinien ohje, jonka löysin Fazerin suklaareseptivihkosta. Ehdin jo hukkaamaan tuon vihkosen, mutta onnistuin pari vuotta sitten kaivamaan oikean reseptin Internetin kätköistä.

 Amerikkalaiset suklaamuffinssit (n. 12 kpl)

100 g voita tai margariinia
2,5 dl sokeria
2 munaa
1 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl Fazer-kaakaojauhetta
2 tl vanilliinisokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
100 g tummaa Fazer Block -suklaata

Koristeluun: valkoista tai tummaa suklaata

 Sekoita pehmeä rasva, sokeri, munat ja maito. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vähitellen rasvaseokseen. Rouhi suklaa ja lisää taikinan joukkoon. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista uunissa 200 asteessa noin 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä. Sulata suklaa mikroaaltouunissa muovipussissa. Leikkaa pieni reikä pussin kulmaan ja pursota ohuita suklaajuovia muffinssien pinnalle. Anna jähmettyä.




Tällä kertaa tein kuitenkin mustikkamuffineita, joten korvasin kaakaojauheen 0,5 dl vehnäjauhoilla ja suklaarouheen noin desillä jäisiä mustikoita, jotka kierittelin perunajauhossa.  Lopputulos on muhkeita ja täyteläisiä muffineita, jotka kuorrutin tuorejuuston, valkosuklaan ja tomusokerin seoksella.

Tein myös ensimmäistä kertaa Rocky roadia. Tiesin, että tästä herkusta tulee liian hyvää, joten on parempi säästää se aivan erityiin tilanteisiin. En käyttänyt mitään tiettyä reseptiä vaan sekoitin suklaaseen mitä kaapeista sattui löytymään. Pohjalle sulatin yhden levyn Fazerin sinistä, jonka päälle ripottelin vaahtokarkin palasia, suolattuja cashew-pähkinöitä, täysriisimuroja ja kuivattuja pihlajanmarjoja. Päälle sulatin valkosuklaalevyn jämät ja toisen levyn Fazerin sinistä. Sekoitin sen verran, että suklaata valui kaikkiin väleihin ja laitoin pakastimeen kovettumaan. Lopputulos oli aivan syntisen hyvä, mutta sattumia olisi saanut olla jopa enemmän suhtessa suklaan määrään.

Synttärisankari oli tyytyväinen niin tarjoilujen kuin lahjojenkin suhteen, paitsi lahjoja tuli kuulemma liikaa :D

Taas yksi sadepäivä

Tänään piti olla ompelupäivä, mutta sitten tulikin vieraita ja iltapäivällä kävimme vähän ostoksilla. Puutarhamyymälöistä tarttui mukaan muutama perenna, suklaakosmos ja laventeli, mutta taimet unohtuivat autoon, kun en vesisateessa viitsinyt niitä alkaa raahaamaan.

Kasvihuoneesta kävin hakemaas päivän salaattitarpeita: retiisejä ja salaattisinappisekoitusta. Lehtisalaattiakin kylvin, mutta siemenet oli jo vanhoja eikä yksikään itänyt. Viiniköynnös Zilga rehottaa kasvihuoneessa. Siellä se on talvehtinut jo kolme vuotta ilman minkäänlaista suojausta. Viime kesänä saimme ämpärillisen rypäleitä ja nytkin näyttää olevan kunnon sato tulossa.

Se on kesä nyt

Olin juuri lähtenyt pihalle kuvaamaan, kun suuret vesipisarat alkoivat tipahdella. Vettä tulikin kunnon kuuro, nipin napin ehdin juosta kuistille katoksen suojaan. Muutaman kuvan ehdin kuitenkin nappaamaan takapihalta:


Seinänvierustan paahteinen hietikko on muuttunut muutamassa vuodessa runsaaksi kukkapenkiksi. Tällä hetkellä kukkii valkoinen ja punainen patjarikko, lemmikki, tarha-alpikärhö, hopeahärkki sekä ahomansikka, joka ilmestyi penkkiin aivan itsestään.

Vesialtaan takana kukintaa aloittaa alppiruusu Haaga.

Kaunokaiset. Vieressä kirjavalehtinen rönsyakankaali.

Salaperäinen polku vie huvimajan taakse.